sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Aloittamisen vaikeus

Kas niin. Mistähän sitä alottaisi? Ehkä siitä, että onnistuin jo klikkailemaan hienon aloitukseni kerran pois.. Huoh. No, kuitenkin. Oon nuorempana ollut Livejournalissa, missä osasin räpeltää kaikkea hienoa ulkoasun kanssa. Blogger on mulle vähän vieraampi, ja tää ulkoasukin vielä hakee vähän linjaansa.. Onneksi on nörttimies, haha :)

Ajattelin kuitenkin nyt vähän avata omaa historiaa käsitöiden parissa. Oon periaatteessa aika vähän aikaa harrastanut, vaikka taito on ollut ala-asteen alkuajoista lähtien. Opettelin kutomaan siinä 7-8-vuotiaana. Käsityöt rajoittu kuitenkin aika lailla kouluun ala- ja yläasteen aikana. Kaikkia töitä ei taida olla enää tallella, mikä on sinällään harmi. Jotain pipoa ja tällaistahan siellä väkerreltiin. Yhet sukat löysin, yläasteajoilta. Pahoittelen nyt kuvien laatua, koska tällä hetkellä mennään puhelimen kameran varassa, koska oma kamera on rikki, eikä vielä ole ollut varaa uuteen.. (Koska tietenkään mikä tahansa kamera ei käy, huoh.)

Sain näistä silloin arvosanaksi 9, mikä oli mun paras arvosana yhtä työtä kohden. (Kaikki työt arvioitiin.) Palmikkoneuleella tein siis nuo varret. Pieni langantupsukin sinne jäänyt, hups.. Meillä oli ihan mukava käsityöopettaja, mutta olin nuorena aika kärsimätön ja huono keskittymään. Piirsin ja kirjoitin enemmänkin nuorena, käsitöihin ei ollut sellaista paloa. Kyllä sitten lukion aikana jotain yksittäisiä töitä tuli tehtyä.

Varsinainen innostus alkoi tuossa parinkympin kieppeillä. Tarkalleen en osaa sanoa, mistä se sai alkunsa. Yksi syy oli varmaankin se, että kudoin tunneilla keskittyäkseni paremmin. Kuunteleminen oli muuten tosi hankalaa. Ei, mulla ei ole tietääkseni keskittymishäiriötä, tarvitsen vaan riittävästi virikkeitä aivoille. Pakko tehdä käsillä jotain. En osaa yleensä katsoa tv:täkään, jos en näperrä jotain samalla.

No, kun pääsin alkuun, homma jotenkin levisi käsiin ja loppua ei näy. :'D Piirtäminen ja kirjoittaminen on sittemmin jäänyt vähemmälle. Kudon tai virkkaan joka päivä yleensä. Se on mun tapa rentoutua. Musta on myös tullut huomattavasti kärsivällisempi ihminen ja oon rauhoittunut vuosien varrella. Kaikki se purkaminen ja uudelleentekeminen vaatii kuitenkin aika lailla hermoja :'D Onhan tää meillä vähän suvussakin, mutta sanoisin ehkä kuitenkin olevan miun suvusta se hörähtänein.

Ajattelin pistää tähän myös vähän tuoreempia kuvia siitä, minkälaisia töitä oon touhunnut. Teen töitä läheisille, tilauksia, myyntiin ja joskus itsellekkin. :'D Monet työt ovat menneet eteenpäin, ja kuvia on liian vähän, mikä nyt harmittaa.


Eli tässä on syksyllä tekemäni pipo. Lankana Red Heart Reflective, eli on tosiaan näitä heijastuslankoja. Äärimmäisen mukavaa lankaa käsitellä. Tein joustinneuleen kutomalla ja jatkoin siitä virkkaamalla.


Tässä on sitten ihan perussukat Novitan Isoveljestä (pinkki) ja Pirtasta (musta). Sekä minun räpyläni.


Sukkien lisäksi tykkään tehdä pipoja, minkä varmaan huomaa.. Tässä on Incawoolista tehty pipo, aivan taivaallista kutoa! Tein toisenkin eri väreissä pikkuveljelle, joka oli mielissään. Lanka oli hieman arvokkaampaa, mutta rakastan noita värejä.


Tämän langan nimeä en tiiä varmaksi, koska hamstrasin tämän muiden joukossa yhden mun lempikaupan alelaarista - ilman vyötettä. (Olikohan tää nyt se sana? Tuli kauhea unohdus, kun en meinannut saada sitä millään mieleen...) Kiinnostuin vaan langan värien vaihtelusta, ja vaikka alkuun se näytti vähän hassulta, oon kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.


Tykkään välillä tehdä tällaisia vähän samaan sarjaan kuuluvia juttuja. Nämä on tehty Novitan Pirta-langasta, joka oli ekoja tekokuitulankoja, mitä käytin. Oon oikeastaan villalle allerginen - en mitenkään vaarallisesti, mutta sen verran, etten itse käytä vaatteissa villaa. Villasukkien alle pistän puuvillasukat ja se on ok. Kutomaan pystyn, täysvillan kanssa saattaa joutua pitämään taukoja. Mutta takaisin kuvaan, eli tässä on konttineulesukat (Ohje löytyi Novitan sukkalehdestä, joka on erittäin kulutettu kaveri..) sekä itsesuunnittelemat raita-sydänkuviolapaset. 


Tässä on ehkä yks mun pidetyimmistä töistä, eli mun suunnittelemat kettulapaset. Kaverikin nappas jo multa ohjeen näihin, tosin suullisen, mutta kuitenkin. Eihän noissa sinällään mitään ihmeellistä ole muuta kuin kärki ja korvat. Silmät ja nenä tehty ompelemalla. Lankana oli perus Novitan Seitsemän veljestä, sekä valkoista jämälankaa. Olisi tällaiset toiset tilauksessa, lapselle jouluksi, joten katsoo, pitäisikö tehdä tutoriaalia tästä.


Tässä on yksi tuoreimpia suosikkilankojani, eli Noroa. Noro Kureyon tarkemmin. Kallista, mutta aivan taivaallisia värejä ja ihana kutoa, vaikka vähän kutittaakin.. Ohje ei ole oma, vaan lunttasin sen täältä; Arkimamman Arkiralli: haitarisukat

Eli tällaisia on tullut väkerreltyä. Monennäköistä on nytkin työn alla, ja yhden tutoriaalin ajattelin tässä väkerrellä piakkoin. Joulu myös lähestyy, joten kudottua tulee kädet syyhyten. Mutta nyt seuraavaan kertaan!